oon kriisissä. en tiiä mitä haluisin tän blogin käsittelevän. sen on oltava vain yksi puoli minusta, en halua tuoda tähän jokaista elämäni osa-aluetta. se on oltava esim. ura, harrastukset, itsensä kehittämisajatukset, filosofiaa maailmasta tai rakkaudettomuutta. kaikkea en voi kertoa, olisin liian paljas.

urasta minulla ei ole kertomista, taidan vältellä sitä, ja yhtään intohimoista harrastusta ei minulla tällä hetkellä ole. itseäni haluan aina kehittää, mutta paasatako niitä narsistisia ajatuksia tänne? onko se mielenkiintoista, edes itselleni? filosofiaa maailmasta, sitä voin lukea mistä lehdestä tahansa, se kertoo minusta liian vähän. en halua ottaa kantaa pohjois-korean poliittiseen tilanteeseen, enkä kertoa minkä linnun bongasin toissapäivänä. ihmiset, katsokaa itse! rakkaudettomuudesta en jaksa näin kesällä vatvoa. okei, olen yksinäinen, mutta ei se tilanne parane sitä ajattelemalla.

olen hyvin onnellinen. ennen kaikkea se johtunee hulppeasta valon määrästä, joka saa sieluni laulamaan. olen hyvin riippuvainen valon määrästä, riippuvaisempi mitä olen kuvitellut. rakastan tätä aikaa. uskon kesästäni tulevan mahtava ja iloinen ja nautinnollinen ja tuskallinen ja kasvattava ja se vie elämääni eteenpäin. olen varma siitä. ah, aurinko <3 olen valon lapsi.

Rakastan sinua, Kesä!

Lööbailen ja syön jäätelöä ja siirappia, minkä ennätän. Menen pihalle, ja olen kuin aineissa; vaikka mitään ei tapahdu, suupielet vierivät ylöspäin.

Jo lapsesta saakka minulla on ollut unelma nähdä maailmaa, kierrellä maita ja mantuja ja ETSIÄ. päämääräällä ei niin väliä, koska etsiminen on tärkeintä. yksi unelma-ammateistani on ollut merimies, ja se unelma heräsi nähdessäni pirates of caribbeans -leffan jossa seilataan 1700-luvun purjealuksella. semmoiseen minä haluaisin mennä töihin!

"Maailmaan mä avaraan

jos mennä voisin vaeltamaan

ja voisin nähdä kaiken sen

mi viepi ihmisen onnehen."

aiheesta syväpohdintaa...

minun voimani on ilo: kepeä, huoleton, keijukaismainen, elämänmakuinen, seikkailunhaluinen. se on minussa hyvin vahvana ja syvänä. tosin tämä voima on äärimmäisen herkkää laatua, ja jos joku hiukankin tönäisee sitä, se kaatuu rapaojaan.

kaksipiippuinen juttu siis: syvä ja kapea ihana voima, joka julmassa maailmassa ei selviä.

ratkaisu: olen kehittänyt kuoren, joka on hyvin hidas. se kuori suojelee tätä nopeaa ja salamaherkkää voimaa maailmalta. se tekee minusta pidättyväisen, pohtivan ja unelmoivan sosiaalisissa tilanteissa. olen väistyvä. en ole karismaattinen, koska tämä kuori ei ole karismaattinen; se ei ole minua itseäni.

vain minun voimani voi tehdä minusta karismaattisen ihmisen, ja seuraava elämäntavoite olisikin kaivaa itsestäni tuota voimaa muiden nähtäville. tiedän että se on siellä, ja niin tietävät monet muutkin; varsinkin jotka minut lavalla ovat nähneet.

tietenkään julma maailma ei saa tietää voimastani mitään, ja saan olla edelleen hidas ja pidättyväinen maailmassa kuljeskellessani; sehän suojelee minua! vaan lähimmäisilleni haluan olla oma itseni, iloinen, ja toivottavasti kykenen toteuttamaan itseäni myös muualla.

muutoin voisin samantien tappaa itseni.

"Muuttolinnut, esimerkiksi kurjet, lentävät ja lentävät, ja millaisia ajatuksia, korkeita vaiko matalia, niiden päässä harhaileekin, ne lentävät yhä edelleen eivätkä tiedä, mitä varten ja minne. Ne lentävät nyt ja vastedes, syntyipä niiden keskuuteen millaisia filosofeja tahansa. Ja filosofoikoot niin paljon kuin tahtovat, kunhan vain lentävät..."

-Kai sentään on joku tarkoitus...!

"Tarkoitus... Lunta sataa. Mikä tarkoitus?" (Tauko.)

-Minun mielestäni ihmisen täytyy olla uskovainen tai hänen täytyy etsiä uskoa, muuten hänen elämänsä on tyhjä, tyhjä... Elää ja olla tietämättä, miksi kurjet lentävät, miksi lapset syntyvät, miksi tähdet on taivaalla.. Joko tietää mitä varten elää tai sitten on kaikki roskaa, rikkaruohoa.

hajanaisia reploja:

"Minä en ole rakastanut kertaakaan elämässäni. Voi miten minä olen uneksinut rakkaudesta, uneksinut kauan, yötä päivää, mutta minun sieluni on kuin kallis soitin, joka on lukossa ja jonka avain on kadonnut."

"...ja kaikkein korkeinta mitä voin toivoa, on päästä kunnanhallituksen jäseneksi. Täkäläisen kunnanhallituksen jäseneksi minä, joka uneksin joka yö olevani Moskovan yliopiston professori, kuuluisa tiedemies, josta ylpeilee koko Venäjän maa."

"Miksi me heti, kun tuskin olemme päässeet elämän alkuun, muutumme ikäviksi, harmaiksi, henkisesti kuivettuneiksi, laiskoiksi, välinpitämättömiksi, hyödyttömiksi, onnettomiksi..."

"Suloinen ilma tänään. En tiedä miksi mieleni on niin valoisa! Aamulla herätessäni muistin, että tänään on nimipäiväni, ja tunsin itseni niin iloiseksi, muistin entisaikaa, kun äiti vielä eli. Ja mitä ihania ajatuksia minussa liikkuikaan, mitä ajatuksia!"